KIRK FLETCHER – Keep On Pushing
(VizzTone)
Joulunpyhinä 50 vuotta täyttänyt blueskitaristien taituriosastoon kuuluva Kirk Fletcher palasi pienen hiljaiselon jälkeen entistä ehompana julkisuuteen tämän uuden levynsä myötä. Se on Bellflowerissa, Kaliforniassa syntyneen muusikon kahdeksas albumi ja hänen ensimmäinen sitten vuoden 2022. Nopeallakin kuuntelulla kiekko nousee varmasti blueskitaroinnista pitävien suosikiksi. Levyn musiikista vastaavat Fletcherin kanssa myös tuottajana toiminut kitaristi JD Simo, rumpali Jason Smay ja basisti Ron Eoff. Levy on sekoitus Chicagon, Teksasin ja Kalifornian tyylisiä kitaravetoisia kappaleita Fletcherin esittäessä kaikki soolot sillä taatulla tyylikkyydellään, josta olemme hänet oppineet tuntemaan.
Avausraitana esitetty Ted Jarrettin It’s Love Baby on hitaahkosti B.B. King -moodissa soitettu numero, jossa myös Pee Wee Craytonin vaikutteet ovat kuuluvilla. Bluesin klassikoihin lukeutuvassa Big Bill Broonzyn Just A Dreamissä voisi jopa ajatella nykyajan Broonzyn esittävän kappaletta, sen verran mukavasti Fletcher oli tyyliään sekoittanut. Chicagon suunnalle kääntyy myös Arthur ”Big Boy” Crudupin hauskasti etenevä rokahtava rytmirynkytys I’m Gonna Dig Myself A Hole, jossa Kirk tunnustaa vaikutteensa Hollywood Fatsin suuntaan. Samanlaisen West Coast -vaikutelman saa miehen omasta blues-jazz-instrumentaalista Croke. Eddie Bo’n pienimuotoinen 60-luvun hitti Every Dog Has Its Day puolestaan kuuluu kategoriaan ”rauhallisesti etenevät kitarabluesin näytelmät”.
Fletcher on eräs nykykitaristien parhaimmista ja tunteikkammista B.B. King -tyylin tulkitsijoista, ja vaikka seuraava kappale onkin Percy Mayfieldin vuoden 1951 Lost Love, niin Fletcherin tulkinta kuulostaa siltä kuin se olisi B.B. Kingin varhaista Modern-tuotantoa. Al Kingin alkuperäinen soulahtava Think Twice Before You Speak sen sijaan ei ole itselleni tuttu, mutta Lowell Fulsonin versio sitä vastoin on – ja levyllä kuultava tulkinta muistuttaakin selvästi enemmän hänen sovitustaan. Fletcher lisää kokonaisuuteen vielä parin minuutin mittaisen työnäytteensä siitä, miten blueskitaran täytyy oikeasti soida. Kappaleen nimi tuo mielleyhtymiä 60-luvun lopulla perustettuun Savoy Brown Blues Bandiin, jolla oli samanhenkinen kappale Taste And Try Before You Buy… mutta kuka on ottanut vaikutteita ja keneltä?
Bernard Andersille merkattu Here In The Dark tuli tunnetuksi Taj Mahalin esittämänä, mutta itse yhdistän (samannimisen) kappaleen parhaiten T-Bone Walkerin 1950-luvun alkupuolen Imperial-levytykseen. Ainakin ensimmäinen säkeistö on sama, joten ota näistä sitten selvää!
Fletcherin toinen oma sävellys on nimikappale Keep On Pushing, ja on makuasia, onko hänen soitossaan kuultavissa King vaiko toinen B.B.-tyylin taitaja Peter Green. Upeaa hidasta kitarabluesia joka tapauksessa.
Jos joku haluaa tehdä kappaleen, josta bluesfanit – ainakin minä – pitävät takuuvarmasti, resepti on yksinkertainen: ota Natikka käteen ja valitse Robert Nighthawkin tai Earl Hookerin kappale, tai sävellä oma heidän tyylillään. Tätä ohjetta JD Simo on selvästi noudattanut kirjoittaessaan Blues For Robert Nighthawkin. Olen sanaton: häkellyttävän hieno ja kaunis esitys, täydellinen päätös loistavalle blueslevylle.
Jari Kolari
(julkaistu BN-numerossa 1/2026)
